Ystäväni asuu Washingtonin osavaltiossa, Seattlen pohjoispuolella, poronkusema Kanadan rajalle. Kaskadien vuorijonon kainalossa. Edellisenä iltana naapuri ilmoitti että karhuemo pentuineen oli nähty heidän laama-aitauksen ulkopuolella. Tähän ystäväni totesi, että no, on tainnut karhumamma käydä heidänkin pihalla, koska maahan pudonneet ylikypsät omenat oli syöty sieltä täältä ja vähän vihannesmaatakin pengottu.

Seuraavan yönä, aamuyöstä, ystäväni nuori tiibetimastiffi- uros ilmoittaa halustaan päästä ulos. Ystäväni laskee koiran pihalle, josta kuuluukin sitten hetimiten kiivas hälytyshaukku! Ystäväni hieroo unisia silmiään ja näkee karhumamman pentuineen pihan toisella laidalla. Hätä!! Nuori uros kiirehtii pihalle, asettuu emännän ja karhuperheen puoleenväliin ja alkaa haukkua, nyt maltillisemmin. Karhumamma kerää pesueensa ja katoaa takavasemmalle.

Mitä tästä opimme? Laumanvartijan perimä on geeneissä sohvaperunallakin!

2021232.jpg